perjantai 27. tammikuuta 2017

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi




Innostuin viime vuonna Marie Kondon kirjoista sen verran, että päätin tutkia, mitä Saramäellä on sanottavaa vaatekaapin sisällön parantamiseksi. Omat kompastuskiveni vaatteiden saralla ovat suurimmalta osalta siinä, etten jaksa etsiä täydellistä vaihtoehtoa ja tyydyn johonkin, joka on ”vähän sinnepäin”, ja nämä vaateparat jäävät sitten käyttämättä, koska niissä on jotain, minkä takia niitä ei ole mukavaa pukea ylleen… 

Jos on todella selvittänyt itselleen, mistä pitää ja mitä käyttää, virheostoksia ei juurikaan tule. Todellinen tyyli syntyy toistosta, ei siitä, että on joka kerta ulos astuessaan pukeutunut johonkin uuteen vaatekappaleeseen.

Siinähän se tulikin! Jos jo valmiiksi tiedän, millaisista vaatteista pidän, ei tarvitse yrittää löytää jotain ihan erilaista uutta, riittää, kun pidän omien suosikkivaatteideni osalta samassa tyylissä ja väreissä olevaa reserviä jokapäiväistä käyttöä varten. Ongelmana vain on se, että jos housumuoti on vuodesta toiseen tiukkaakin tiukempi ja yläosat löysiä säkkejä, niin omia tästä tyylistä eriäviä suosikkeja ei pahemmin kaupoissa vastaan tule.

Onnellisen ja tyydyttävän vaatesuhteen aikaansaamiseksi fokus pitää siirtää kaupoissa tarjolla olevista vaatteista omaan vaatekaappiin. Sinne ei ensinnäkään pidä päästää mitä hyvänsä. Jokaiseen vaatekaappiin pyrkivän vaatekappaleeseen pitää suhtautua epäluulolla. Ansaitseeko se päästä tuohon jaloon, valikoituun vaatejoukkoon?

Saramäki listaa myös pari itselleni sopivaa käytännön vinkkiä, jotka aion ottaa sopivassa tilanteessa käyttööni. 

Ensinnäkin vaatelainaamot!  Mikä sen mukavampaa kuin saada kerran viikossa kaksi itselle uutta vaatetta viikoksi käyttöön ja vaihtaa ne sitten viikon kuluttua seuraaviin kahteen vaatteeseen. Pitääpä käydä jossain vaatelainaamossa paikan päällä katsomassa valikoimaa, jos vaikka löytäisin lainaamon, jonka vaatevalikoima vastaa omaa makuani. Tästä ideasta pidän, koska kannatan tietynlaista ”yhteisomistajuutta” sellaisten esineiden osalta, joiden suhteen minun ei ole välttämätöntä omistaa itse omaa kappaletta.

Se, että myöntää suhtautuvansa vaatteisiin tunnepitoisesti, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ostaa jokaisen vaatteen, joka herättää pienenkin positiivisen tunnereaktion. Se oi tarkoittaa myös sitä, että on kiintynyt vaatteisiinsa ja pitää niistä mahdollisimman hyvää huolta, ja että ostaa vain sellaisia vaatteita, jotka ovat täydellisesti omien mieltymysten mukaisia ja joiden päälle pukeminen nostaa tunnelmaa olosuhteista riippumatta.

Toinen hyvä vinkki oli ompelijoiden käyttäminen. Jos minulla on jokin suosikkivaate, voin hyvin mennä ompelijan puheille ja pyytää häntä tekemään minulle uuden samanlaisen – ehkä erivärisen tai erilaisesta materiaalista, mutta samaa mallia kuin alkuperäinen.  Tämä oli mieluinen idea, koska säästyn täydellisen vaatteen etsimisen vaivalta (jos sellaisen olen jo löytänyt), ja lisäksi arvostan suuresti käsityöammattilaisia ja mielelläni tuen heidän yrittäjyyttään.

Saramäen kirjasta sai hyviä vinkkejä omaa pukeutumista vaateostoksia ajatellen. Olisin ehkä kuitenkin kaivannut hieman enemmän ihan konkreettisia ideoita, koska en ole niin näppärä tyyliniekka, että pääsisin puusta pitkään ohjeella, joka on yksinkertaisuudessaan se, että viiden alaosan, viiden yläosan, viisien kenkien ja viiden asusteen avulla saa 625 erilaista vaateyhdistelmää! Lisäksi koin, että vaatetuotannon eettisyydelle (tai paremminkin sen puutteelle) oli uhrattu varsin paljon sivuja. Kirjaa lukiessa selväksi tuli, että tuotantoketjua on hankala valvoa alkutuotannosta, lankojen kehruusta, kankaan kutomisesta aina vaatteen ompeluun saakka, ja siellä saattaa piillä ties mitä tuottajien tai työntekijöiden taloudellista riistoa tai luonnon kannalta kestämättömiä tuotantovaiheita – eikä näistä löydy hakemallakaan tarkkaa tietoa mistään.  



Hyvän mielen vaatekaappi sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1. (Kirjan nimi on mielestäsi kaunis), 4. (Kirja lisää hyvinvointiasi), 10. (Kirjan kansi on mielestäsi kaunis, 22. (Kuvitettu kirja), 25. (Kirja, jossa kukaan ei kuole) ja 30. (Kirjan nimessä on tunne).

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi
2016 Atena
301 s.
Ostin omaksi.
Kirja tiivistetysti: Ohjeita vaateostoksille periaatteella: vähemmän, mutta laadukasta – unohtamatta hankituista vaatteista huolehtimista ja eettisiä ohjeita ostajalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti